Kiinteän paskan ja ripulin ero

Suomalainen, japanilainen ja ruotsalainen, saivat toivoa yhdet asiat, mutta vain jos he hyppäsivät lentokoneesta alas.

Ensin oli suomalaisen vuoro. Suomalainen hyppäsi lentokoneesta ja lausui ilmassa:
- Minä haluan rahaa!

Niinpä suomalainen laskeutui pehmeästi rahakasaan.

Seuraavaksi oli japanilaisen vuoro. Hän hyppäsi ja lausui ilmassa:
- Haluan riisiä!

Hän laskeutui pehmeästi riisikasaan.

Seuraavana oli vielä ruotsalainen. Juuri kun ruotsalainen oli hyppäämässä, hän liukastuu ja huutaa vahingossa:
- Voi paska!

Äiti, äiti, minä en pidä pikkuveljestä.
- Ole hiljaa ja syö.

Päivällisellä Pikku Kallea pyydettiin lukemaan Ruokarukous.

Pikku-Kalle:
- Mutta minä en osaa ruokarukouksia.

Äiti:
- Kunhan rukoilet perheen, naapureiden, köyhien ja niin edelleen puolesta.

Pikku-Kalle aloitti rukouksen:

- Ok... Rakas Jumala... Kiitoksia kaikista vieraista ja heidän lapsista jotka söivät loppuun minun keksini ja jäätelöni. Siunaa heitä jotteivat he tekisi enään väärin. Anna anteeksi naapurin pojalle joka otti pois siskoni vaatteet ja paini hänen kanssa sängyssä. Tänä Jouluna lähetä vaatteita kaikille köyhille naisille jotka ovat isäni kännykässä ja anna asuinpaikka kaikille kodittomille miehille jotka ovat äidin huoneessa silloin kun isä on töissä.

Kävi niin, että päivällinen peruttiin.

Millä musiikilla lika ei lähde?

- Hevillä!

Alfred Nobel ei ollut mikään ruudinkeksijä.

Vakuutusyhtiö ei korvannut vahinkoja,
vaan myyntipuheissaan he vakuuttivat muuta.

Kotona:
– Jussi-Oskari, sun pitää oppia ajattelemaan ennen kuin toimit!

Töissä:
– Älä ajattele. Tee vaan niin kuin sanotaan. Ajattelu on meidän homma.

Sinä lähdit pois, minä hyppäsin parvekkeelta loittonevaan selkääsi.

Kiersit verilammikon ja arvaan ettet murehdi tätä tekoa...

Paha ruveta gynekologiksi, jos ei tiedä vittuakaan.

Miksi merirosvot ajoivat karille?
- Koska Kari on hyvä tyyppi.