Tunnetko ketään Niskasta?
Tunnetko ketään Niskasta?
- En, kyllä mun pitää naamasta katsoa.

Tunnetko ketään Niskasta?
- En, kyllä mun pitää naamasta katsoa.



Juhannusyönä:
Mikäli juot itsesi kaatokänniin ja soudat järvelle.
Avaa sepalus ja seiso veneen reunalla.
Niin näet rannalla, tulevan leskesi.
Mä olen mies talossa!
- Eli talonmies!
Vastatkaa välittömästi! Vastatkaa! Vastatkaa yhdellä lauseella! Eikun edes yhdellä sanalla! Edes yhdellä tavulla! Vastatkaa!
- En.
Äiti oli opettanut lapselleen, että jos syö paljon raakaa pullataikinaa niin tulee iso maha.
Seuraavana päivänä äiti ja lapsi olivat bussissa, jossa lapsi näki raskaana olevan naisen ja sanoi hänelle:
- Miepä tiiän mitä oot saanu! Oliko hyvvää?
Mitä Lauri Karhuvaara sanoi Huomenta Suomessa?
- Roar!
Mies oli ratikkapysäkillä ja kysyi toiselta mieheltä:
- Anteeksi, mutta puhutteko Saksaa?
Toinen vastasi:
- Enhän minä sanonu yhtään mitään?!
Katso kuinka aurinko paistaa!
- Niin millä? Paistinpannullako?
Stagala käveli kehään huutaen:
- Tänään joku nukkuu!
Samaan aikaan Makwan Amirkhani istui kulmassa syömässä jäätelöä täysin rauhassa.
Toimittaja kysyi:
- Eikö sua jännitä yhtään?
Makwan otti vielä yhden lusikallisen ja vastasi:
- Kyllä mä yleensä syön jälkiruoan vasta pääruoan jälkeen…
Vaari lukee aamulla uutisotsikoita huonommin näkevälle muorille:
- Nainen tapettu Tyrväällä...
Muori miettii hetken, ja kysyy:
- Anteeks millä oli tapettu?
Isoäiti täytti sata vuotta, ja vaikka hän älyllisesti olikin hyvässä kunnossa, liikkuminen ja puhuminen tuottivat ongelmia ja hän joutui kommunikoimaan viestejä kirjoittamalla.
Isoäidin syntymäpäiväjuhlaa vietettiin näyttävästi puutarhassa grillijuhlan merkeissä ja hyväntuulinen mummu istui pyörätuolissaan.
Jonkin ajan kuluttua hän alkoi kuitenkin kallistua istuimellaan vasemmalle. Sukulaiset auttoivat mummun suoraan ja ahtoivat tyynyjä tämän vasemmalle puolelle.
Eipä aikaakaan, kun teräsmuori alkoi kallistua oikealle ja auttajat kiirehtivät taas tilkkimään tyynyillä istuimen oikeaa puolta.
Seurauksena muori alkoi kallistua voimakkaasti eteenpäin. Eivät keksineet sukulaiset muuta kuin köyttää vanhuksen tiukasti pyörätuolin selkänojaan.
Paikalle saapui tyttärentytär, joka ensimmäiseksi riensi onnittelemaan päivänsankaria.
– Heippa, mummu! Näytätpä virkeältä. Onko sinusta pidetty hyvää huolta täällä? hän kysyi.
Isoäiti kaivoi kynän ja paperin esiin ja kirjoitti:
”Eivät anna pierrä rauhassa!“












