Persaukinen ruotsalainen

Mitä mustalainen tietää moraalista?
- Neljä ensimmäistä kirjainta.

Mitä maanviljelijä huusi jonneille?
- Nyt viljaa saatana!

Timo palasi kotiin viikon kestäneeltä koulutusmatkalta. Vaimo oli vihaisena ovella vastassa.

Vaimo ärähti miehelleen:
- Ja taas on tullut viikko ryypättyä ja rellästettyä!

Timo vastasi voipuneena:
- Huh, sama täällä.

- Mulla on paskahätä!
- Vai paska-hätä... Olisi nyt edes kunnon hätä!

Kuinka pitkä on hajurako?

- Peräreiän halkaisijan mittainen.

Mistä ilotyttö tietää tilikautensa tuloksen?
- Siitä mitä jää viivan alle.

Naisten polkupyörässä on:
- Kaksi tavaratelinettä

Pekka meni vessaan ja näki kyltin jossa luki:
“vessan pönttöön pelkkää WC paperia!“.

Pari tuntia myöhemmin rehtori käski Pekan puhutteluun ja syynä oli vessan seinään kirjoittelu ja epäasiallista kieltä.

Pekka oli kirjoittanut kyltin viereen:
“minne paska menee jos ei pönttöön? Laitanko taskuun?“

Vaimo kertoi seuraavaa:

- Eilen illalla minut oli kutsuttu viettämään tyttöjen iltaa. Lupasin miehelleni, että olen takaisin puoleenyöhön mennessä.

No, tunnit kuluivat ja siideri meni alas liiankin hyvin. Kolmelta aamuyöstä, kännissä kuin käki, suuntasin kotiin päin. Kun pääsin ovesta sisään niin eteisen käkikello kukkui kolmesti. Tajusin nopeasti, että mies varmaan heräsi, joten keksin nerokkaana kukkua yhdeksän kertaa lisää.

Olin oikein ylpeä itsestäni, kun keksin niin nerokkaan ajatuksen aivan jurrissa. Mahdollinen yhteenotto oli näin vältetty.

Seuraavana aamuna mieheni tiedusteli kotiintuloaikaani. Kerroin hänelle, että tulin kahdeltatoista, eikä mieheni vaikuttanut lainkaan epäilevältä. Voi noita miehiä.

Mies kertoi seuraavaa:

- Tiedätkö missä myydään käkikelloja? Me tarvitsemme uuden.

Viimeyönä se kukkui kolmesti. Sen jälkeen se sanoi että “voi vittuu“ ja kukkui neljä kertaa lisää. Sitten se selvitti kurkkuaan ja kukkui kolme kertaa lisää, kikatti ja lopuksi pieraisi!

Henkka oli laiska työmies. Oikein tunnettu siitä, ettei työt oikein maistu ja jatkuvasti saikulla milloin mistäkin tekosairaudesta.

Eräänä maanantaina hän soitti taas kerran työterveyteen ja haki sairauslomaa. Puhelimessa hän valitti, kuinka on jalat niin kipeät, ettei varmaan viikkoon voi töitä tehdä.

Työterveydessäkin tiedettiin hyvin, millainen mies tämä Henkka on, joten hänelle sanottiin puhelimessa, että tänään ei oikein olisi vapaita aikoja hoitajilla, paitsi että yksi aika olisi, ja se on jo tuossa vartin kuluttua.

Siihen Henkka sanoi:
- Sopii. Äkkiäkös minä sinne juosta kipasen!