Mihin avaruus loppuu?
Mihin avaruus loppuu?
- S-kirjaimeen.
Mihin avaruus loppuu?
- S-kirjaimeen.
Piti perustaa firma!
... mutta yritykseksi jäi.
Lauri Tähkällä on pisamainen naama.
- Eihän ole.
- Onhan, se on ihan vino.
Olen tässä mietiskellyt omalle tallille nimeä ja seuraten läheisen tien nimeä, päädyin Tillin Talliin.
Tuli joulu ja meille saapui lapsia seuraamaan tallimme joulua. Olimme järjestäneet henkilökunnallemme mahdollisuuden päästä pukeutumaan tontuiksi ja viihdyttämään lapsia.
Eräs lapsi oli erittäin innoissaan tontuista ja oli sanonut äidilleen kotiin päästyään:
- “Äiti. Voidaanhan mennä seuraavanakin vuonna katsomaan Tillin Tallin Tonttuja!“
Mieheltä onnistui kaatumaan kaljat housuilleen ja emäntä huokaisi kyllästyneenä:
- Onnistuiko sulta oikeesti pääsemään kusi pöksyyn?
- Ja paskat!
Pyörällä päästään...
- Tuumi tankojuoppo.
Pikku-Kallea ja Pikku-Villeä kiinnosti kovasti, miten päin se rako siellä tyttöjen jalkojen välissä on.
He pyysivät Pikku-Liisaa näyttämään alapäänsä, mutta ei tyttö tähän tietenkään suostunut.
Lopulta saatiin kuitenkin sovittua, että Pikku-Liisa riisuu mekon alta vain pikkuhousunsa, ja laskee sitten mekko päällä portaiden kaidetta pitkin alas.
Jos kuuluu vain suhinaa, niin rako on tietenkin pitkittäin.
Mutta jos on poikittain, niin kuuluu plörps-plörps-plörps...
Mistä häät tulevat?
- Yleensä savun mukana. Näkymätön, hajuton ja tappava kaasu.
Kirjailija kysyi tuttavalta, kuka romaanihenkilö tämä haluaisi olla.
- Rainer Friman.
Mitä savolainen työnjohtaja sanoi alaisilleen?
- Outtako työ hommoo vaella?
Päivystävä upseeri oli vimmoissaan kun yksitoista iltalomalle lähtenyttä palasi myöhässä. Luutnantti otti miehet yksitellen puhutteluun ja kysyi syytä.
Ensimmäinen mies aloitti:
- Herra luutnantti! Äkillisen lakon vuoksi viimeinen bussi ei kulkenutkaan, joten minun piti ottaa taksi. Puolimatkassa taksi meni kuitenkin rikki, ja niin astelin läheiseen maataloon ja suostuttelin isännän myymään minulle hevosen. Viidentoista kilometrin päässä kasarmilta hevonen kuitenkin äkkiä kuoli, ja niin jouduin tulemaan loppumatkan jalkaisin.
Selitys oli niin mielikuvituksellinen, että luutnantti päästi miehen pelkällä varoituksella. Mutta kun kaikki miehet kertoivat saman tarinan alkoi luutnantti hermostua.
Niinpä hän kysyi viimeiseltä mieheltä:
- Miten te myöhästyitte?
Mies aloitti:
- Herra luutnantti! Äkillisen bussilakon sattuessa minun oli turvauduttava taksiin...
Luutnantti karjaisi:
- Nyt riittää! Älkää vain sanoko että auto hajosi!
Mies vastasi:
- Ei, auto ei hajonnut. Mutta kun tiellä lojui niin paljon kuolleita hevosia, matka kesti huomattavasti kauemmin kuin tavallisesti.