Kaksoset tai sitten ei
- Oletteko te kaksoset?
- Ei, miten niin?
- Ajattelin, kun äitinne on pukenut teidät samanlaisiin vaatteisiin.
- Nyt suu soukemmalle, ja ajokortti ja rekisteriote esiin!

- Oletteko te kaksoset?
- Ei, miten niin?
- Ajattelin, kun äitinne on pukenut teidät samanlaisiin vaatteisiin.
- Nyt suu soukemmalle, ja ajokortti ja rekisteriote esiin!



Sinä tuotit pettymyksen...
- Joo, mutta mä en käsikirjoittanut enkä ohjannut!
Opettaja yritti opettaa oppilailleen matematiikkaa:
- Jos sinulla on 20€ toisessa taskussa ja toisessa 30€, mitä sinulla silloin on?
Pikku-Ville vastasi:
- Jonkun toisen housut.
Mies painaa 80 kiloa ja nainen 65 kiloa. Mitä autonkuljettaja painaa?
- Kytkintä, jarrua ja kaasua.
Miksi Röllin vene upposi?
- Siitä puuttui tilipitappi.
Päivystävä upseeri oli vimmoissaan kun yksitoista iltalomalle lähtenyttä palasi myöhässä. Luutnantti otti miehet yksitellen puhutteluun ja kysyi syytä.
Ensimmäinen mies aloitti:
- Herra luutnantti! Äkillisen lakon vuoksi viimeinen bussi ei kulkenutkaan, joten minun piti ottaa taksi. Puolimatkassa taksi meni kuitenkin rikki, ja niin astelin läheiseen maataloon ja suostuttelin isännän myymään minulle hevosen. Viidentoista kilometrin päässä kasarmilta hevonen kuitenkin äkkiä kuoli, ja niin jouduin tulemaan loppumatkan jalkaisin.
Selitys oli niin mielikuvituksellinen, että luutnantti päästi miehen pelkällä varoituksella. Mutta kun kaikki miehet kertoivat saman tarinan alkoi luutnantti hermostua.
Niinpä hän kysyi viimeiseltä mieheltä:
- Miten te myöhästyitte?
Mies aloitti:
- Herra luutnantti! Äkillisen bussilakon sattuessa minun oli turvauduttava taksiin...
Luutnantti karjaisi:
- Nyt riittää! Älkää vain sanoko että auto hajosi!
Mies vastasi:
- Ei, auto ei hajonnut. Mutta kun tiellä lojui niin paljon kuolleita hevosia, matka kesti huomattavasti kauemmin kuin tavallisesti.
Kuules nyt, tänään on ystävänpäivä. Ei vihamiespäivä! Niitä riittää jo ennestään!
Mikä on ilkeyden huippu?
- Varastaa mummon tekohampaat ja tuoda tuliaisiksi porkkanoita.
Poliitikotkin ovat vain ihmisiä,
he eivät vain tiedä sitä.
Kaksi nollaa oli kävelyllä, kun ne näkivät kahdeksikon.
Toinen kuiskasi järkyttyneenä:
- Kuinka ne kehtaa, julkisella paikalla?
- Oletko syönyt mansikkahilloa?
- Olen.
- Entäs pannukakkua?
- No, sitä en ole pannu.












