Ei ole Reilua
Tämä ei ole Reilua!
- Ei edes Ruispalaa!

Tämä ei ole Reilua!
- Ei edes Ruispalaa!



Mikä on parasta Ruotsissa?
- Suomeen johtava tie.
- Hätäkeskus.
- Halloota, täällä ois joku tämmöne riehuja joka pitäis tulla hakee pois!
- Kertoisitteko lisää tilanteesta?
- Eipä tässä muuta, nyt se otti veitsen käteen! ... Mitenkäs muuten sielläpäin?
En tiedä menikö Hyvinkäällä varsinaisesti kovin hyvinkään,
kun alussa jumala Loimaan.
Maalaispojan ajama viljakuorma kaatui kumoon tielle.
Naapurin isäntä tuli katsomaan tilannetta ja huusi pojalle:
- Hei, unohda harmit hetkeksi ja tule meille syömään. Minä autan sinua sitten nostamaan rattaat pystyyn.
Poika vastasi:
- Se on kauhean ystävällistä, mutta isä ei taitaisi oikein pitää siitä.
Naapuri maanitteli:
- Tulisit nyt vain.
Poika mietti hetken ja sanoi viimein:
- No, hyvä on. Mutta isä ei kyllä tykkää siitä...
Tukevan aterian jälkeen poika kiitti talon isäntää:
- Nyt tuntuu jo paljon paremmalta, mutta minä tiedän että isä on kyllä tosi harmissaan.
Naapuri tokaisi:
- Mitä joutavia! Missä sinun isäsi muuten on?
Poika vastasi varovasti:
- Rattaiden alla.
“Mistä riita naapurinne kanssa alkoi“, kysyi tuomari
“Viinapullon syytä se oli“, vastasi syytetty.
“Oli teidän onnenne, että ammuitte ohi.“
“Viinapullon syytä sekin.“
Lentokapteenilla oli jäänyt mikrofoni päälle, kun hän totesi kollegalleen:
- Hitto kun tekisi mieli pillua ja kahvia...
Lentoemäntä kuuli sen matkustamossa ja kiirehti heti ohjaamoon, mutta matkustaja pysäyttää ja huomauttaa:
- Kahvikuppi unohtui!
“Tarjoilija, leivässäni on toukka!“ asiakas huusi närkästyneenä.
“Kiitos rehellisyydestänne. Lisään sen laskuunne“, tarjoilija vastasi.
Kalle oli riidoissa isänsä kanssa.
Taloon sattui sitten piipahtamaan outo kulkumies, joka kysyi Kallen isää.
Kalle vastasi:
- Se on sikalassa.
Kun vieras lähti tallustelemaan kohti sikalaa, Kalle hihkaisi hänen peräänsä:
- Se on se, jolla on hattu päässä.
Jos joku on ex-Pertti, niin kuka se on sitten nykyään?
Pikku-Kalle oli päässyt vanhempiensa kanssa ravintolaan syömään.
Annokset olivat niin mahtavia, että jokaiselle jäi jotakin lautaselle.
Äiti, joka oli kovin nuuka, ilmoitti tarjoilialle:
- Voisitteko tuoda minulle muovipussin, niin voisimme viedä ruuantähteet koirallemme?
Kalle hihkaisi:
- Jipii, mä saan koiran!












