Blondi Oulusta

Kumpi on nopeampi: salama vai kakka?
- Jos menet salamana vessaan, niin kakka onkin jo housuissa.

Mieheltä onnistui kaatumaan kaljat housuilleen ja emäntä huokaisi kyllästyneenä:
- Onnistuiko sulta oikeesti pääsemään kusi pöksyyn?
- Ja paskat!

Lääkärit eivät tunnetusti osaa kirjoittaa reseptiä selkeäksi. Kerran tapahtui seuraavaa kun potilas meni lääkäriin jälkitarkastukseen.

Lääkäri kysyi:
- Millainen on vointinne?

Potilas:
- Erittäin hyvä.

Lääkäri:
- Sehän on hienoa. Kirjoittamani resepti siis auttoi?

Potilas:
- Auttoi ja hyvin auttoikin. Tosin siitä ei apteekissa kukaan saanut selvää, mutta vaimo paistoi sen mukaan pipareita ja niistä tuli oikein hyviä. Poikani taasen käyttää reseptiä nuotteinaan soittaessaan sähkökitaraa. Ja itse olen jo kolmen viikon ajan matkustanut, sillä junassa Helsingin ja Tampereen välillä.

- Haastan teidät vääryyteen!
- Käräjävääryys, hovivääryys, korkein vääryys.
- Kaikki vääryydet pidätetään.

Ajattelitko maksaa?
- Oletteko lääkäri?

Lääkäri:
- Millä nimellä teillä oli varattu aika?

Potilas:
- Jukka.

Lääkäri:
- Sukunimi?

Potilas:
- Mäentie

Lääkäri ihmeissään:
- Kukas sen sitten tietää?

Nyt vittu se pää kiinni!
- Pää on lihaksilla ja nikamilla jo valmiiksi kiinni vartalossa.

Muut ovat kuivia, Linda Liukas.

Sairaalassa vanhempi hoitaja kertoili kahvihuoneessa:

- Siellä kolmosessa on se loukkaantunut merimies, sillä on kalukin tatuoitu. Isoilla kirjaimilla lukee kalussa että “NYSÄ“!

Vanhempi hoitaja naurahti välillä ja lisäsi vielä:
- Ja semmonenhan nysä sen vehje onkin...

Nuori nätti hoitaja hieman punasteli ja kertoi:

- Kun minä olin kylvettämässä kyseistä merimiestä, niin siinä vehkeessä luki kylläkin “Niilas Yrjänänpoika Sammelikuru Äkäslompolosta“.

Päivystävä upseeri oli vimmoissaan kun yksitoista iltalomalle lähtenyttä palasi myöhässä. Luutnantti otti miehet yksitellen puhutteluun ja kysyi syytä.

Ensimmäinen mies aloitti:

- Herra luutnantti! Äkillisen lakon vuoksi viimeinen bussi ei kulkenutkaan, joten minun piti ottaa taksi. Puolimatkassa taksi meni kuitenkin rikki, ja niin astelin läheiseen maataloon ja suostuttelin isännän myymään minulle hevosen. Viidentoista kilometrin päässä kasarmilta hevonen kuitenkin äkkiä kuoli, ja niin jouduin tulemaan loppumatkan jalkaisin.

Selitys oli niin mielikuvituksellinen, että luutnantti päästi miehen pelkällä varoituksella. Mutta kun kaikki miehet kertoivat saman tarinan alkoi luutnantti hermostua.

Niinpä hän kysyi viimeiseltä mieheltä:

- Miten te myöhästyitte?

Mies aloitti:

- Herra luutnantti! Äkillisen bussilakon sattuessa minun oli turvauduttava taksiin...

Luutnantti karjaisi:

- Nyt riittää! Älkää vain sanoko että auto hajosi!

Mies vastasi:

- Ei, auto ei hajonnut. Mutta kun tiellä lojui niin paljon kuolleita hevosia, matka kesti huomattavasti kauemmin kuin tavallisesti.