Illan paras sääntö – nauru voittaa aina jakajan

Kortti-ilta suomalaisessa kodissa tai mökillä ei ole vain pelimerkkejä ja käsiä pöydässä. Usein tärkeämpää on kahvi termarissa, kulhollinen sipsejä ja sama porukka, joka on nähnyt toisensa voittaa ja hävitä sata kertaa. Kun joku vetää huonon leffavitsin samalla kun sekoittaa kortteja, jännitys laskee heti pykälän.

Nauru toimii myös turvaverkkona. Kun käsi menee täysin pieleen, nopea kommentti "no, aina voi vaihtaa harrastusta" keventää tunnelman. Silloin tappio ei jää päähän pyörimään, vaan ilta jatkuu eteenpäin.

Maksupuoli kuntoon, sitten keskitytään juttuihin

Monella porukalla korttipelit siirtyvät ajoittain verkkoon. Tällöin ei jakseta käyttää puolta iltaa tunnusten etsimiseen ja talletusten säätämiseen. Käytännön ratkaisu kiinnostaa enemmän kuin bonusten ja ehtojen tutkiminen. Moni haluaa, että raha liikkuu yhtä sujuvasti kuin kortit pöydässä.

Siksi on luontevaa hoitaa maksut palvelulla, joka ei vaadi selittelyä. Kun päätös on tehty jo etukäteen, voi vain todeta: maksa Viljolla Pelikaani-kasinolla ja käytä loppua iltaa vitseille, kuulumisille ja siihen, kuka taas unohti nostaa riverillä. Maksutavat ovat taustalla, illan päärooli kuuluu yhä porukan omalle huumorille.

Yhteiset pelisäännöt myös huumorille

Suomalaisessa kortti-illassa on harvoin kirjallista sääntökirjaa. Silti olemassa on hiljaisia pelisääntöjä, joiden ansiosta kenenkään ilta ei mene pilalle. Nämä eivät koske vain korotuksia ja panoksia, vaan myös sitä, millainen vitsailu on ok.

Kun porukka miettii illalle raamit, kannattaa sopia muutama yksinkertainen linja:

● Pidetään vitsit pelissä tapahtuvissa asioissa, ei toisen taustassa tai ulkonäössä.
● Jos joku sanoo että jokin aihe ei naurata, sitä kunnioitetaan ilman keskustelua.
● Tilaa jätetään kaikille: hiljaisinkin saa puheenvuoron jos haluaa kertoa jutun.

Tällaiset rajat eivät tapa huumoria, vaan tekevät siitä rennompaa. Kun kenenkään ei tarvitse jännittää joutuvansa pilkan kohteeksi, porukka uskaltaa heittää myös itse kevyttä itseironiaa.

Laulu, small talk ja suomalainen ujous

Monessa suomalaisessa seurassa korttipöytä lämpenee hitaasti. Ensimmäiset jaot pelataan melkein hiljaisuudessa, kunnes joku hyräilee vanhaa J. Karjalainen -säettä tai aloittaa juomalaulun, joka on kiertänyt kaveriporukassa vuosia. Yhtäkkiä joku jatkaa seuraavalla säkeillä ja tunnelma aukeaa.

Samoin käy, kun muistellaan edellistä mökki-iltaa. Joku kertoo, kuinka viime kesänä yksi pelaajista luuli voittaneensa värin vaikka pöydässä oli suora. Tilanne päättyi siihen, että kaikki nauroivat yhdessä ja sama tarina kaivetaan esiin joka kerta, kun sama henkilö istuu jakajaksi. Nämä toistuvat hetket rakentavat oman pienen "perinteen", jota odotetaan melkein yhtä paljon kuin itse pelejä.

Kun kortit eivät osu

Huono tuuri osuu ennemmin tai myöhemmin kaikkien kohdalle. Ilman huumoria siitä tulee helposti koko illan teema. Siksi on hyödyllistä pitää pieniä taukoja, jolloin ei puhuta pelistä lainkaan. Kysytään työstä, lapsista, treenikuulumisista tai seuraavasta mökkireissusta.

Jos joku häviää useamman ison potin peräkkäin, muut voivat siirtää huomion pois tilanteesta. Pieni kommentti tyyliin "sinulla on selvästi varattu onni huomiseen lottokuponkiin" katkaisee negatiivisen kierteen. Tarkoitus ei ole nauraa häviäjälle, vaan yhdessä epäonnen kulmikkaalle logiikalle.

Vitsit, stand up ja suomalainen pelipöytä

Suomessa vitsikulttuuri elää yhä vahvasti. Sivustolta Vitsien Vitsit löytyy tuhansia lyhyitä vitsejä, jotka voi opetella valmiiksi ennen peli-iltaa. Lyhyet jutut toimivat hyvin, kun jakojen välissä on vain muutama sekunti aikaa.

Stand up -tyylinen tarinointi sopii paremmin pidemmille tauoille, kun joku sekoittaa pakkaa tai kun odotetaan myöhässä tulevaa pelaajaa. Ero vanhanaikaisen vitsin ja modernimman koomisen tarinan välillä näkyy erityisen selvästi pelipöydässä, jossa reagoinnit ovat välittömiä.

Huumoria voi myös jäsentää selkeästi, jolloin jokainen uskaltaa kokeilla:

● Lyhyt vitsi, jossa on selkeä alku ja punchline.
● Lyhyt oma tarina, jossa pelipöydän tilanne käännetään päälaelleen.
● Yhteinen "jatkovitsi", johon jokainen lisää yhden rivin vuorollaan.


Tällainen jaottelu auttaa myös hiljaisempia osallistumaan. Kun joku aloittaa "jatkovitsin" siitä, kuinka kauan kestää ennen kuin joku unohtaa maksaneensa blindin, pöydästä kuuluu yleensä vuorotellen kommentteja. Lopputulos ei aina ole kirjan tasoa, mutta naurua se lähes aina synnyttää.

Huumori pitää pöydän kasassa

Kortti-ilta ilman huumoria on helposti vain numeroita ja todennäköisyyksiä. Kun pöydässä kiertää vitsejä, lauluja ja hyväntahtoista piikittelyä, illasta tulee pieni tapahtuma, jota muistellaan vielä kuukausia myöhemmin.

Tärkeintä on, että nauru jakautuu tasaisesti. Kun kaikki voivat vuorollaan olla sekä tarinan sankareita että sen kohteita, pelipöydästä tulee turvallinen paikka, jossa voi rentoutua. Lopulta illan ainoa oikea sääntö on otsikon mukainen: jos joku saa koko porukan nauramaan, hän voittaa enemmän kuin yksikään jakaja.