Tauskin tyttöystävä Afrikasta

Morsian katosi,
mutta vainukoira pääsi vihille.

Ikkunoiden myyntimies astui pirttiin, esitteli itsensä, talonväki tarjosi kahvit ja rupateltiin niitä-näitä tovin.

Myyjä ryhtyi kyselemään, jotta tarvitsetteko metristä koivuhalkoa?
Isäntä siihen, jotta en tuota tarvii.
Myyjä joi kahvit lähti matkoihinsa.

Aamusella isännän viedessä maitotonkkaa kärryillä laiturille, huomasi halkopinon hävinneen mökkitienvarresta yöaikaan, joka ainokaista halkoa myöden.

I wanted to get wasted so I went to the wasteland.
- What a waste...

Miksi kutsutaan sitä, kun Auringon Jumala kastuu?

- Ra kastumiseksi.

Talo syttyi tuleen.
- Tauno Palo.

Kimmo Kinnunen näki saunassa isänsä Jorman.

Itkumuurilla:
- Olemme kokoontuneet tänne itkemään itsemme uneen.

Muutaman tunnin päästä:
- Mitä kello on? Kiitos kaikille, nähdään huomenna!

- Isä, muistatko kun kysyin eilen, paljonko on miljoona kruunua Suomen rahassa?

- Muistan. Mitä sitten?

- No, se helkkarin paljon ei ollut oikea vastaus.

Sairaalassa vanhempi hoitaja kertoili kahvihuoneessa:

- Siellä kolmosessa on se loukkaantunut merimies, sillä on kalukin tatuoitu. Isoilla kirjaimilla lukee kalussa että “NYSÄ“!

Vanhempi hoitaja naurahti välillä ja lisäsi vielä:
- Ja semmonenhan nysä sen vehje onkin...

Nuori nätti hoitaja hieman punasteli ja kertoi:

- Kun minä olin kylvettämässä kyseistä merimiestä, niin siinä vehkeessä luki kylläkin “Niilas Yrjänänpoika Sammelikuru Äkäslompolosta“.

Pappi meni parturiin. Parturi siisti hänen tukkansa ja partansa, mutta kun pappi kaivoi lompakkoa taskustaan, parturi teki kädellään torjuvan eleen ja sanoi:

- En ota teiltä maksua, koska olette niin hyvä ihminen.

Seuraavana aamuna parturi löysi liikkeensä oven edestä kukkakimpun ja Raamatun.

Sitten asiakkaaksi tuli poliisi. Parturi leikkasi hänen tukkansa, mutta kieltäytyi jälleen ottamasta työstään maksua.

Parturi sanoi:
- En veloita teiltä mitään, sillä olette hyvä ihminen ja teette tärkeää työtä.

Seuraavana aamuna hän löysi oveltaan laatikollisen tuoreita donitseja.

Pian tuoliin istui laihialainen. Parturi leikkasi jo pitkäksi venähtäneen tukan ja siisti parran ja pulisongit. Työn valmistuttua hän sanoi:

- Minäpä en otakaan teiltä maksua, sillä tiedän, että olette hyvä ihminen.

Seuraavana aamuna hän löysi oveltaan kymmenen laihialaista.