Seikkailuhetki kotona
- Keksin uuden nimen vessalle!
- Ja mikähän se olisi?
- Seikkailutoimisto!

- Keksin uuden nimen vessalle!
- Ja mikähän se olisi?
- Seikkailutoimisto!



Henkka oli laiska työmies. Oikein tunnettu siitä, ettei työt oikein maistu ja jatkuvasti saikulla milloin mistäkin tekosairaudesta.
Eräänä maanantaina hän soitti taas kerran työterveyteen ja haki sairauslomaa. Puhelimessa hän valitti, kuinka on jalat niin kipeät, ettei varmaan viikkoon voi töitä tehdä.
Työterveydessäkin tiedettiin hyvin, millainen mies tämä Henkka on, joten hänelle sanottiin puhelimessa, että tänään ei oikein olisi vapaita aikoja hoitajilla, paitsi että yksi aika olisi, ja se on jo tuossa vartin kuluttua.
Siihen Henkka sanoi:
- Sopii. Äkkiäkös minä sinne juosta kipasen!
Mies ravintolassa:
- Tarjoilija, saisinko lasillinen vettä?
Tarjoilija:
- Juotavaksiko?
Mies:
- Ei, kun aion sukellella siinä.
En käyta Twitteriä enkä Instagramia. Siksi kuljeskelen kaduilla ja huutelen tuntemattomille ihmisille, mitä syön, juon ja miten minulla menee kotona.
Minunkin on tärkeää rakentaa verkostoa ja minulla onkin jo kolme seuraajaa:
- Yksi heistä näyttää lääkäriltä ja ne kaksi muuta ovat poliiseja.
Mies grillikioskilla:
- Hampurilainen munalla, kiitos!
Myyjä:
- Meillä pitää kyllä maksaa rahalla.
Missä on Silicon Valley?
- Pamela Andersonin rintojen välissä.
Kun Kolmas Maailmansota ei enää riitä, niin sen jälkeen tulee Maailmojen Sota.
Lääkäri totesi tähystysleikkauksessa:
- Skooppi on valitettavasti edelleen huollossa, joten käytämme GoProlla varustettua lapamatoa.
Pekka-pappi tuli pikku-Kallen kotiin eräänä iltana. Siellä hän näki pikku-Kallen polvillaan sängyn vieressä.
- “Voi kuinka hienoa, nuori taimi Herran puutarhasta tuolla rukoilee.“, hän ajatteli ja meni Kallen viereen ja polvistui hänkin rukoilemaan.
- “Mitäs sie teet?“, Kalle kysyi Pekalta.
- “Samaa kuin sinä.“, vastasi Pekka.
- “Älä helevetissä! Pissapotta on tällä puolella!“, huusi Kalle.
Olipa kerran Tiina.
- Joka luisti kuin pöytäliina.
Ikkunoiden myyntimies astui pirttiin, esitteli itsensä, talonväki tarjosi kahvit ja rupateltiin niitä-näitä tovin.
Myyjä ryhtyi kyselemään, jotta tarvitsetteko metristä koivuhalkoa?
Isäntä siihen, jotta en tuota tarvii.
Myyjä joi kahvit lähti matkoihinsa.
Aamusella isännän viedessä maitotonkkaa kärryillä laiturille, huomasi halkopinon hävinneen mökkitienvarresta yöaikaan, joka ainokaista halkoa myöden.












