Pikku-Liisa ilmestyi isän ja äidin makuuhuoneeseen
Pikku-Liisa ilmestyi isän ja äidin makuuhuoneeseen ja pyysi vesilasia.
Äiti:
- Taasko! Olet saanut jo ainakin kymmenen lasillista.
Liisa:
- Niin olen, mutta kun minun huoneeni palaa.

Pikku-Liisa ilmestyi isän ja äidin makuuhuoneeseen ja pyysi vesilasia.
Äiti:
- Taasko! Olet saanut jo ainakin kymmenen lasillista.
Liisa:
- Niin olen, mutta kun minun huoneeni palaa.



Miksi Ruotsissa ei syödä spagettia?
- Koska ei ole tarpeeksi pitkiä lautasia.
Mikä on Barbien miesystävän ammatti?
- Kenpä tietää.
Miksi nainen kiipesi puuhun?
- Koska se on hauskaa.
Miksi mies kiipesi puuhun?
- Koska näki siellä kaljaa.
Miksi Jumala loi naisen?
- Pitäähän jonkun kantaa siemenneste makuuhuoneesta vessaan.
Lähetyssaarnaaja oli jo vuoden toiminut opettajana pienessä afrikkalaisessa kylässä keskellä villeintä Afrikkaa.
Eräänä päivänä, heimon päällikkö kutsui hänet välittömästi luokseen puhutteluun.
Päällikkö sanoi:
- Sinä olla ollut meidän luona jo vuosi... En ymmärtää, sinä tietää... Yksi minun nuorin vaimo saada juuri lapsi. Lapsi olla kuin valkoinen. Kaikki minun vaimot ja muut lapset olla musta. Koko kylä olla musta paitsi sinä. Sinä olla ainoa valkoinen. Minä rangaista ankarasti...
Tähän lähetyssaarnaaja vastasi:
- Katsopas noita lampaita niityllä, minkä värisiä ne ovat?
Päällikkö vastasi:
- Ne olla valkoinen.
Lähetyssaarnaaja jatkoi:
- Aivan. Paitsi tuo yksi pieni karitsa on musta, vaikka sen emo ja muut lampaat ovat valkoisia... Luonnolla on tapana järjestää yllätyksiä kuten tuo musta karitsa ja valkoinen vauva... Ymmärrätkö?
Päällikkö pohti hetken ja vastasi:
- Minä ymmärtää... Minä olla ihan hiljaa minun valkoinen vauva ja sinä et kerro kellekään musta karitsa.
Onpa sinne matkaa, sanoi kana, kun kuuta katseli!
Ravintolassa:
- Hei tarjoilija! Kärpäsen päällä ei ole lainkaan keittoa.
Lukihäiriöinen mies meni bariin ja tlasi olune.
Miksi lääkäreillä ja tiedemiehillä on aina valkoiset takit?
- Musta oli loppu.
Mummu ja pappa pelasivat jalkapalloa.
- Pappa hävisi. Etsintöjä jatketaan yhä...












