Pikku-Kallen ruokarukous

Virtain VPK ja Keuruun kennelkerho järjestivät yhteisen varainkeruuillan.

Teemana oli kauhuleffa, ja siellä esitettiin palomiesten ja koiraharrastajien yhteinen kauhuklassikko:

- Lassie palaa kotiin.

Tänä vuonna kisaillaan jälleen MM-kullista.
... Vai oliko se ämmän kullista?

Olipa kerran ja niin oli muuten toisenkin kerran! Kolmannella kerralla ei enää ollu. Se loppu siihen!

Mitä astronautti sanoi kuussa, kun luuranko tuli vastaan?
- Mitä kuuluu!

Päivystävä upseeri oli vimmoissaan kun yksitoista iltalomalle lähtenyttä palasi myöhässä. Luutnantti otti miehet yksitellen puhutteluun ja kysyi syytä.

Ensimmäinen mies aloitti:

- Herra luutnantti! Äkillisen lakon vuoksi viimeinen bussi ei kulkenutkaan, joten minun piti ottaa taksi. Puolimatkassa taksi meni kuitenkin rikki, ja niin astelin läheiseen maataloon ja suostuttelin isännän myymään minulle hevosen. Viidentoista kilometrin päässä kasarmilta hevonen kuitenkin äkkiä kuoli, ja niin jouduin tulemaan loppumatkan jalkaisin.

Selitys oli niin mielikuvituksellinen, että luutnantti päästi miehen pelkällä varoituksella. Mutta kun kaikki miehet kertoivat saman tarinan alkoi luutnantti hermostua.

Niinpä hän kysyi viimeiseltä mieheltä:

- Miten te myöhästyitte?

Mies aloitti:

- Herra luutnantti! Äkillisen bussilakon sattuessa minun oli turvauduttava taksiin...

Luutnantti karjaisi:

- Nyt riittää! Älkää vain sanoko että auto hajosi!

Mies vastasi:

- Ei, auto ei hajonnut. Mutta kun tiellä lojui niin paljon kuolleita hevosia, matka kesti huomattavasti kauemmin kuin tavallisesti.

Mikä on narkkarin kauhuleffa?
- Kauas pilvet karkaavat.

Mikä on hierojan painajainen?
- Suvi Teräsniska.

Mitä juutalainen sanoi bussikuskille?
- Lisää kaasua!

Täällä on ihan tunkkainen ja seisova ilma.
Eikä edes tarvittu Viagraa!

Kaverin kämpillä oli loppu niin juomat kuin myös rahat. Siksi kaverukset, Heme ja Pujo, lähtivät erään toisen kaverin luokse kävelemään, josko siellä olisi lisää juotavaa.

Matkaa oli kolme kilsaa, jota lähtivät siinä sitten talsimaan.

Puolivälissä matkaa Pujo alkoi möykätä:
- Hei, Heme... Kato, tuol on metsää!

Ja tökki kyynärpäällä Hemeä, samalla kun huitoi toisella kädellään vallan vimmatusti metsän suuntaan.

Heme hermostui ja tiuskaisi:
- Ai missä? No en mä nyt näe mitään, kun nuo puut ovat tuolla edessä!