Olipa kerran tiedemies

Lähetyssaarnaaja oli jo vuoden toiminut opettajana pienessä afrikkalaisessa kylässä keskellä villeintä Afrikkaa.

Eräänä päivänä, heimon päällikkö kutsui hänet välittömästi luokseen puhutteluun.

Päällikkö sanoi:
- Sinä olla ollut meidän luona jo vuosi... En ymmärtää, sinä tietää... Yksi minun nuorin vaimo saada juuri lapsi. Lapsi olla kuin valkoinen. Kaikki minun vaimot ja muut lapset olla musta. Koko kylä olla musta paitsi sinä. Sinä olla ainoa valkoinen. Minä rangaista ankarasti...

Tähän lähetyssaarnaaja vastasi:
- Katsopas noita lampaita niityllä, minkä värisiä ne ovat?

Päällikkö vastasi:
- Ne olla valkoinen.

Lähetyssaarnaaja jatkoi:
- Aivan. Paitsi tuo yksi pieni karitsa on musta, vaikka sen emo ja muut lampaat ovat valkoisia... Luonnolla on tapana järjestää yllätyksiä kuten tuo musta karitsa ja valkoinen vauva... Ymmärrätkö?

Päällikkö pohti hetken ja vastasi:
- Minä ymmärtää... Minä olla ihan hiljaa minun valkoinen vauva ja sinä et kerro kellekään musta karitsa.

Mitä panda tilaa grillikioskilla?
- Bamburilaisen!

Haluatko lukita vastauksen?
- Ei ole avaimia.

Missä venäläiset säilyttävät heinäpaalejaan?
- Ladoissaan

Miten Benjamin Franklin keksi sähkön?
- Hänellä vain välähti.

Mikä on Ville Valon vastakohta?
- Vappu Pimiä.

- Minkähän takia naiset ovat viime aikoina alkanut hyppiä silmille?

Ihmetteli mies, jolla oli kyrpä otsassa.

Poika kysyi äidiltään:
- Saanko puhaltaa tuon kynttilän?

Äiti vastasi:
- Anna palaa!

Vaimo kertoi seuraavaa:

- Eilen illalla minut oli kutsuttu viettämään tyttöjen iltaa. Lupasin miehelleni, että olen takaisin puoleenyöhön mennessä.

No, tunnit kuluivat ja siideri meni alas liiankin hyvin. Kolmelta aamuyöstä, kännissä kuin käki, suuntasin kotiin päin. Kun pääsin ovesta sisään niin eteisen käkikello kukkui kolmesti. Tajusin nopeasti, että mies varmaan heräsi, joten keksin nerokkaana kukkua yhdeksän kertaa lisää.

Olin oikein ylpeä itsestäni, kun keksin niin nerokkaan ajatuksen aivan jurrissa. Mahdollinen yhteenotto oli näin vältetty.

Seuraavana aamuna mieheni tiedusteli kotiintuloaikaani. Kerroin hänelle, että tulin kahdeltatoista, eikä mieheni vaikuttanut lainkaan epäilevältä. Voi noita miehiä.

Mies kertoi seuraavaa:

- Tiedätkö missä myydään käkikelloja? Me tarvitsemme uuden.

Viimeyönä se kukkui kolmesti. Sen jälkeen se sanoi että “voi vittuu“ ja kukkui neljä kertaa lisää. Sitten se selvitti kurkkuaan ja kukkui kolme kertaa lisää, kikatti ja lopuksi pieraisi!

Mies meinasi hukkua lampeen ja pyysi vaimoltaan apua.

Vaimo huusi rannalta:
- Ota mulkustas kiinni, se ei ole koskaan mennyt pohjaan asti!