Miltä elämä maistuu?
Kaksi termiittiä keskustelivat:
- Miltä elämä maistuu?
- Puulta, kuten aina.

Kaksi termiittiä keskustelivat:
- Miltä elämä maistuu?
- Puulta, kuten aina.



Menin hakemaan makkaraperunoita Ranualta.
Pekka-pappi tuli pikku-Kallen kotiin eräänä iltana. Siellä hän näki pikku-Kallen polvillaan sängyn vieressä.
- “Voi kuinka hienoa, nuori taimi Herran puutarhasta tuolla rukoilee.“, hän ajatteli ja meni Kallen viereen ja polvistui hänkin rukoilemaan.
- “Mitäs sie teet?“, Kalle kysyi Pekalta.
- “Samaa kuin sinä.“, vastasi Pekka.
- “Älä helevetissä! Pissapotta on tällä puolella!“, huusi Kalle.
Puukiuas on vaarallinen!
- Se palaa.
Mies grillikioskilla:
- Hampurilainen munalla, kiitos!
Myyjä:
- Meillä pitää kyllä maksaa rahalla.
Täällä haisee bensalle, tulipalo ei sittenkään ollut onnettomuus.
- No, ei täällä kovin onnelliseltakaan näytä.
Miksi liisa putosi keinusta?
- Koska hänellä ei ole käsiä.
Kop kop...
- Kuka siellä?
- Ei ainakaan Liisa.
Mikä on Freddie Mercuryn lempijäätelö?
- Kuningatar tietenkin!
Pikku-Kallea ja Pikku-Villeä kiinnosti kovasti, miten päin se rako siellä tyttöjen jalkojen välissä on.
He pyysivät Pikku-Liisaa näyttämään alapäänsä, mutta ei tyttö tähän tietenkään suostunut.
Lopulta saatiin kuitenkin sovittua, että Pikku-Liisa riisuu mekon alta vain pikkuhousunsa, ja laskee sitten mekko päällä portaiden kaidetta pitkin alas.
Jos kuuluu vain suhinaa, niin rako on tietenkin pitkittäin.
Mutta jos on poikittain, niin kuuluu plörps-plörps-plörps...
Miksi salaatti meni lääkäriin?
- Koska kurkku oli kipeä.
Henkka oli laiska työmies. Oikein tunnettu siitä, ettei työt oikein maistu ja jatkuvasti saikulla milloin mistäkin tekosairaudesta.
Eräänä maanantaina hän soitti taas kerran työterveyteen ja haki sairauslomaa. Puhelimessa hän valitti, kuinka on jalat niin kipeät, ettei varmaan viikkoon voi töitä tehdä.
Työterveydessäkin tiedettiin hyvin, millainen mies tämä Henkka on, joten hänelle sanottiin puhelimessa, että tänään ei oikein olisi vapaita aikoja hoitajilla, paitsi että yksi aika olisi, ja se on jo tuossa vartin kuluttua.
Siihen Henkka sanoi:
- Sopii. Äkkiäkös minä sinne juosta kipasen!












