Hyvinkää
En tiedä menikö Hyvinkäällä varsinaisesti kovin hyvinkään,
kun alussa jumala Loimaan.

En tiedä menikö Hyvinkäällä varsinaisesti kovin hyvinkään,
kun alussa jumala Loimaan.



Jenni Haukio pyrkiessään politiikkaan:
- Tunnen sekä yksinhuoltajuuden että vanhustenhuollon ongelmat.
Ovikello soi ja mies meni avaamaan oven.
Anoppi seisoi rappukäytävässä ja kysyi:
- Sopiiko, että vietän Joulun täällä?
Mies vastasi:
- Tottakai!
... ja mies sulki nopeasti oven.
- Tuo naapurin Pekka taitaa olla todellinen teräsmies.
- Miten niin?
- Kun sillä näkyy olevan ruostetta alushousuissakin.
Poika kysyi äidiltään:
- Saanko puhaltaa tuon kynttilän?
Äiti vastasi:
- Anna palaa!
“Multa tuli jo“, sanoi puutarhuri vaimolleen.
- Tekisi taas mieleni käydä Pariisissa.
- Oletko käynyt Pariisissa useastikin?
- En kertaakaan, mutta on ennenkin tehnyt mieli käydä.
Mitä kummitus kysyy toiselta kummitukselta?
- Uskotko ihmisiin?
- Moi, mites se menee?
- Hyvin!
- No, mites se tulee pois?
Nainen meni ostamaan kaupasta peitettä.
Nainen kysyi myyjältä:
- Minkälaista peitettä suosittelisitte?
Myyjä:
- Tässä olisi esimerkiksi tälläinen höyhenen kevyt pilvipeite.
Nainen:
- No tuota mnä en ainakaan osta!
Myyjä:
- Miksi ihmeessä et?
Nainen:
- No, televisiossa sanottiin että pilvipeite repeilee!
Presidentti Kekkonen oli palaamassa eräältä maaseutumatkaltaan. Hänen autonkuljettajansa ajeli pitkin maaseututietä, kun yllättäen mutkan takaa tielle tupsahti sika.
Sika jäi auton alle ja kuoli siihen paikkaan.
Kekkonen lähetti autonkuljettajansa läheiseen taloon ilmoittamaan onnettomuudesta.
Mies teki työtä käskettyä ja lähti tarpomaan kohti taloa.
Hän viipyi ja viipyi. Kekkonen alkoi ihmetellä, mikä siellä oikein kesti.
Kun varttitunti oli kulunut, Kekkonen päätti lähteä katsomaan, mikä kuskia viivytti.
Sisällä talossa näytti olevan ilo ylimmillään. Musiikki soi kovaa, väki oli kaatokännissä ja joku oli jo sammunutkin.
Kekkonen etsi kuljettajaansa ja löysi tämän istumasta pöydän päästä aivan kuin kyseessä olisi ollut suurempikin juhla. Jonkinlaisessa maistissa kuskikin jo oli, joskin hieman hämillään.
Kekkonen veti kuljettajan rauhallisempaan paikkaan ja kysyi ihmeissään, mitä oikein oli tekeillä, kun kerran oli sattunut ikävä vahinko.
Kuski vastasi:
- En minä tiedä. Tulin tänne ja kerroin ensin olevani presidentti Kekkosen autonkuljettaja. Sitten menin asiaan ja sanoin, että nyt minä tapoin sen sian...












