Hyvä tietää puukiukaasta

Eräällä pohjoisen paikkakunnalla järjestettiin Suomen ja Ruotsin välinen pilkkikilpailu. Joukkueet hajaantuivat tahoilleen ja alkoivat pilkkiä.

Aika kului, eikä Ruotsin joukkue saanut kalan kalaa, kun taas niemen toiselta puolelta kaikuivat yhtenään suomalaisten riemunhuudot.

Ruotsin joukkueen johtaja määräsi:
- Jocke, hiivi sinä vakoilemaan, käyttävätkö suomalaiset jonkinlaisia vippaskonsteja, kun heitä tuntuu koko ajan onnistavan.

Jocke lähti suorittamaan tehtävää. Hetken kuluttua hän palasikin kiihdyksissään.

Jocke huusi:
- Totisesti käyttävät! He ovat poranneet jäähän reikiä!

Tyttö näki baaritiskillä komean pojan ja päätti käyttää heti tilaisuutta hyväkseen iskeäkseen tämän.

Tyttö meni esittelemään itsensä:
- Mäen Anna.

Johon poika:
- Kylmäsen Usko.

Haluatko kuulla tarinan etanasta?
- Odota se on vielä matkalla...

Mitä meksikaani sanoi jalkansa katkaisselle kaverilleen?
- Aika rampa!

Kaksi pikkupoikaa juttelivat.

“Kumpi mahtaa olla kauempana, Saksa vai kuu?“ toinen kysyi.

“Saksa tietenkin“, toinen vastasi.

“Mistä tiedät?“

“Kuu näkyy ikkunasta, mutta Saksa ei.“

Joudun surukseni kertomaan, että rakkaamme Irmeli on menestynyt.

Hän oli tunnettu ja arvostettu työpaikallaan, joka on yksi kaupungin menehtyneimmistä yrityksistä.

Milloin kiinalaiset sanovat “hyvää huomenta“?
- Kun ovat oppineet Suomea.

Miten tunnistat Finnairin lentokapteenin baaritiskillä?
- Ei tarvitse, kyllä se sen kertoo.

Mitä Amoksen ystävät sanoivat kun kuulivat uuden albumin yltäneen kultalevyyn?

- Torilla tavataan!

Sulle silmäni annan! Vaikka näkö lähtee!

Anna mulle tähtitaivas, vaikken sillä mitään tee! Ja on toisaalta vähän hankalaa...

Tinakenkäni on sulaa laavaa. Olen masokisti!