Homppeli lintu

Paavo Väyrynen oli iltakävelyllä kauppatorin kulmilla, kompastui ja putosi kolera-altaaseen.

Kolme skeittailijapoikaa ryntäsivät paikalle ja pelastivat Paavon hyisestä kylvystä.

Paavo oli tosi kiitollinen ja tarjoutui palkitsemaan pojat heidän itse valitsemillaan lahjoilla.

Ensimmäinen halusi mennä Linnanmäelle.

Paavo vastasi hymyillen:
- Vien sinut sinne itse.

Toinen halusi uuden Tony Hawkin nimmarilla varustetut skeittilaudan.

Paavo vastasi innokkaana:
- Minä ostan sen sinulle itse.

Kolmas poika halusi moottoroidun pyörätuolin jossa on stereot.

Paavo ihmetteli:
- Ethän sinä näytä yhtään vammaiselta?

Poika sanoi:
- Minusta tulee sellainen kun isä saa tietää, että pelastin Paavo Väyrysen hukkumiselta.

Älä unta näe.
- No kiitti vaan. Ei muutenkaan nukuta tänäkään yönä...

Huonoin kiinalainen elokuvaohjaaja?
- Spoi Lai Lee.

Poika oli saattamassa tyttöä kotiin metsän halki. Matkan varrella he näkivät, kun hirvipari oli kiihkoissaan hommissa puiden takana.

Poika viisaana sanoi:
- Uroshirvi tietää naaraan hajusta milloin se haluaa.

Kun he tulivat tytön kotiovelle, niin poika kysyi milloin tavataan.

Tyttö vastasi:
- Soittele sitten kun nuhasi paranee!

Mistä ilotyttö tietää tilikautensa tuloksen?
- Siitä mitä jää viivan alle.

Mikä on sushin paras kaveri?
- Kethu!

Miksi blondi kiipesi lasiseinämän yli?
- Jotta hän näkisi, mitä toiselta puolelta löytyy.

Kirjailija kysyi tuttavalta, kuka romaanihenkilö tämä haluaisi olla.
- Rainer Friman.

- Oletko syönyt mansikkahilloa?
- Olen.
- Entäs pannukakkua?
- No, sitä en ole pannu.

Päivystävä upseeri oli vimmoissaan kun yksitoista iltalomalle lähtenyttä palasi myöhässä. Luutnantti otti miehet yksitellen puhutteluun ja kysyi syytä.

Ensimmäinen mies aloitti:

- Herra luutnantti! Äkillisen lakon vuoksi viimeinen bussi ei kulkenutkaan, joten minun piti ottaa taksi. Puolimatkassa taksi meni kuitenkin rikki, ja niin astelin läheiseen maataloon ja suostuttelin isännän myymään minulle hevosen. Viidentoista kilometrin päässä kasarmilta hevonen kuitenkin äkkiä kuoli, ja niin jouduin tulemaan loppumatkan jalkaisin.

Selitys oli niin mielikuvituksellinen, että luutnantti päästi miehen pelkällä varoituksella. Mutta kun kaikki miehet kertoivat saman tarinan alkoi luutnantti hermostua.

Niinpä hän kysyi viimeiseltä mieheltä:

- Miten te myöhästyitte?

Mies aloitti:

- Herra luutnantti! Äkillisen bussilakon sattuessa minun oli turvauduttava taksiin...

Luutnantti karjaisi:

- Nyt riittää! Älkää vain sanoko että auto hajosi!

Mies vastasi:

- Ei, auto ei hajonnut. Mutta kun tiellä lojui niin paljon kuolleita hevosia, matka kesti huomattavasti kauemmin kuin tavallisesti.