Suomalaisen miehen opas jalkapallon katsomiseen – tunteet täysin hallinnassa

Suomalainen mies ja tunteet ovat monimutkainen yhdistelmä. Tunteita kyllä löytyy, mutta niiden näyttämiseen liittyy vuosikymmenten aikana muovautunut kansallinen toimintamalli. Asia näkyy erityisen hyvin jalkapallossa. Siinä missä monessa maassa ottelut ovat äänekkäitä karnevaaleja täynnä huutoa, laulua ja spontaania halailua, Suomessa ottelua katsotaan hillitymmin. Tai ainakin ulospäin näyttää siltä.

Todellisuudessa suomalainen jalkapallofani käy ottelun aikana läpi koko tunneskaalan toivosta epätoivoon ja takaisin, mutta kaikki tapahtuu sisäisesti. Vieressä istuva ihminen näkee korkeintaan hieman muuttuneen ryhdin, tavallista pidemmän huokauksen tai kulmakarvan hienovaraisen liikkeen. Ulkopuolisen silmiin suomalainen voi näyttää täysin rauhalliselta, vaikka sisällä olisi käynnissä täysi tunnekaaos.

Jalkapallon katsominen ei siis ole Suomessa pelkkää urheilun seuraamista. Se on eräänlainen kulttuurinen rituaali, jossa tärkeintä ei ole vain ottelun lopputulos, vaan myös se, että oma arvokkuus säilyy tilanteessa kuin tilanteessa. Seuraavat vaiheet auttavat ymmärtämään, kuinka aito suomalainen mies selviää otteluillasta kunnialla.

Valmistautuminen alkaa täydellisellä itsehillinnällä

Hyvä suomalainen jalkapallokatsoja ei aloita otteluiltaa suurieleisesti. Hän ei puhu pelin tunnetilasta, analysoi henkistä momentumia tai julista jo ennakkoon näkevänsä suuria asioita tapahtuvan. Hän saapuu paikalle ajoissa, istuutuu rauhallisesti, avaa juoman ja katsoo televisiota samalla ilmeellä kuin seuraisi uutisia tieverkon korjausbudjetista.

Juuri ennen ottelua joku saattaa kuitenkin esittää kysymyksen, joka testaa kokeneimmankin suomalaisen henkistä kestävyyttä:

"Mitä luulet, miten tässä käy?"

Tähän ei kannata suhtautua kevyesti. Väärä vastaus voi paljastaa liikaa tunnetta. Turvallisia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi "Katsotaan", "Vaikea sanoa" tai pelkkä pieni olankohautus. Mitä vähemmän sanoja käytetään, sitä vakuuttavammalta henkilö vaikuttaa.

Jos taas vastaat innokkaasti: "Tästä tulee varmasti aivan huikea ja sähköinen ilta", huoneeseen laskeutuu helposti kiusallinen hiljaisuus. Suomalainen epäilee luonnostaan kaikkea, mikä kuulostaa liian iloiselta etukäteen.

Maalin jälkeen tärkeintä ei ole ilo – vaan hallittu ilo

Kun oma joukkue tekee maalin, ihmisen elimistö reagoi nopeasti. Syke nousee, adrenaliini virtaa ja hetkellisesti keho unohtaa kaikki ne säännöt, joita suomalainen käyttäytyminen yleensä noudattaa. Sisäisesti moni käy lähellä täydellistä riemunpurkausta.

Mutta juuri tässä hetkessä erotetaan kokeneet katsojat aloittelijoista.

Suomalainen tietää, ettei maalin jälkeen pidä menettää itsehillintää. Hyväksyttäviä reaktioita ovat pieni nyökkäys, hiljainen "joo" tai tavallista määrätietoisempi siemaus juomasta. Kokeneimmat fanit uskaltavat jopa päästää ilmoille lyhyen hyväksyvän murahduksen.

Jos kädet kuitenkin nousevat vahingossa ilmaan, ne kannattaa laskea välittömästi alas ja esittää venyttelevänsä hartioita. Halaamista puolestaan kannattaa välttää lähes kaikissa tilanteissa. Suomessa ihmiset saattavat muistella sellaista tapausta vielä vuosien jälkeenkin.

Tappio kohdataan samalla vakavuudella kuin marraskuun sää

Kaikista suurin testi suomalaiselle jalkapallofanille ei ole voitto vaan tappio. Kun oma joukkue häviää esimerkiksi 0–3, sisäisesti tapahtuu paljon. Mielessä ehtivät käydä pettymys, epäusko, elämän tarkoituksen pohdinta ja hetkellinen päätös siitä, ettei tätä lajia enää koskaan seuraa.

Ulospäin mitään tästä ei kuitenkaan saa näkyä.

Suomalainen käsittelee tappion samalla tavalla kuin marraskuisen räntäsateen. Tilanne ei ole hyvä, mutta sille ei voi tehdä mitään. Siksi ottelun jälkeen sopivia kommentteja ovat esimerkiksi "No jaa" tai hieman voimakkaampi "Ei se mitään". Sen jälkeen keskustelu siirtyy yleensä turvallisemmille alueille, kuten sähkön hintaan, auton renkaisiin tai siihen, että yöllä taisi olla pakkasta.

Todellinen harrastus alkaa vasta ottelun jälkeen

Vaikka suomalainen vaikuttaa ulospäin rauhalliselta, pinnan alla tapahtuu paljon enemmän kuin kukaan myöntää. Otteluiden välissä tutkitaan kokoonpanoja, luetaan analyyseja ja vertaillaan tilastoja yllättävän tarkasti. Moni löytää myös itsensä tutkimasta erilaisia futisisältöjä tai selaamasta jalkapallo vedonlyönti -sivustoja testatakseen, kuinka hyvin oma näkemys pelistä pitää paikkansa.

Suomalaisen sääntöihin kuuluu kuitenkin yksi tärkeä yksityiskohta: asiasta ei pidä tehdä suurta numeroa. Vaikka omat arviot osuisivat täydellisesti kohdalleen useamman kerran peräkkäin, asiasta korkeintaan mutistaan vaatimattomasti: "No sattui vähän osumaan."

Mestaruutta saa juhlia – kohtuullisissa rajoissa

Jos oma joukkue voittaa mestaruuden, suomalainen kohtaa vaikean tilanteen. Nyt innostus yrittää murtautua ulos täysin hallitsemattomasti. Kyseessä on hetki, jolloin vuosikymmeniä harjoiteltu itsehillintä joutuu todelliseen testiin.

Tässä tilanteessa pieni poikkeus on kuitenkin sallittu. Hymyileminen hyväksytään. Kevyt tyytyväinen nyökkäyskin menee vielä läpi. Rohkeimmat saattavat jopa lähettää ystävälle viestin, jossa lukee: "Ihan hyvä."

Perinteisin suomalainen juhlintamalli on silti edelleen ylivoimainen: keitetään kahvit, istutaan hetkeksi alas ja katsotaan ikkunasta ulos samalla kun mielessä käy lyhyt mutta merkityksellinen ajatus siitä, että nyt meni ihan hyvin.

Yhteenveto: suomalainen tuntee paljon, mutta näyttää vähän

Suomalainen jalkapallon seuraaminen on lopulta yllättävän vaativa taitolaji. Ottelun aikana koetaan iloa, pettymystä, jännitystä, epätoivoa ja toivoa uudelleen, mutta kaikki tämä tapahtuu huomaamattomasti pinnan alla. Ulospäin näkyy korkeintaan pieni huokaus, hienovarainen ilmeen muutos tai tavallista syvempi keskittyminen television suuntaan.

Ehkä juuri siinä piilee suomalaisen jalkapallofanin erikoisuus. Muu maailma juhlii tunteensa ääneen, mutta suomalainen tekee saman hiljaa mielessään. Eikä kyse ole siitä, etteikö tunteita olisi. Niitä vain käsitellään rauhallisesti, säästeliäästi ja ennen kaikkea tavalla, joka ei aiheuta tarpeetonta huomiota.

Ja kun seuraava ottelu alkaa, kaikki käynnistyy jälleen samalla tavalla. Televisio aukeaa, ilme pysyy muuttumattomana ja ulospäin kaikki näyttää rauhalliselta. Sisäisesti suomalainen valmistautuu kuitenkin kokemaan jälleen koko tunneskaalan – täysin ilmeettömästi, tietenkin.